tiistai 13. syyskuuta 2016

Reissussa, Kuusamo

Koska kuvia ja tarinaa reissusta olisi vaikka kuinka moneen postaukseen niin täytyy varmaan yrittää vähän jaotella. Vaellustekstiä siis tulossa myöhemmin, stay tuned!



Perjantaina, 2.9 otettiin siis suunta kohti pohjoista. Autoon sullottiin kelpojen lisäksi viikon roinat, agilityvarusteet, kisakirjat ja vaellusvermeet. Ensimmäisenä etappina Kuusamo ja Riskin pentuetapaaminen! Matka-aikaa kertyi hiukan vajaa 7h ja selvittiin parilla vessatauolla ja yhdellä ruokapysähdyksellä. Kelpietkin pääsivät Oulun kohdilla pienelle ulkoilulle ja verryttelemään koipiaan. Poroja alkoi ilmestyä tien laidoille melkein heti Oulun ohittamisen jälkeen, hurjaa! "Etelän ihmisenä" on vaikea uskoa, että on ihan arkipäivää jarrutella ja väistellä tiellä käyskenteleviä poroja.



Rukalla oltiin perillä neljän aikaan, ja siellä meitä olivatkin jo vastassa Riskin emä- ja isä -koirat omistajineen ja paikalle saapui myös kolme Riskin neljästä veljestä. Vähän piti alkuun junnupoikien hihnassa päristä toisilleen, mutta vapaaksi päästyään koko poppoo juoksenteli tyytyväisinä ympäriinsä. Oli ihana nähdä! Riskin veljeksistä kaksi aloitti myös kisauransa viikonlopun hyppyradoilla, joten hyvästä seurasta saatiin nauttia koko viikonloppu. Majoituttiin samassa mökissä yhden veljeksen kanssa ja pojat pääsivätkin vielä uudelleen viikonlopun aikana rallaamaan.



Illaksi olikin tiedossa jo ensimmäinen agilitystartti, joten käytiin heittämässä tavarat mökille ja siitä kisapaikkaa ihastelemaan. Kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa tässä mittakaavassa Rukan Roihurallit nimellä. Tarjolla oli koko viikonlopun aikana kaikille luokille 5 starttia ja joukkuerata. Olosuhteet olivat kyllä upeat: hyvä pohjainen kenttä aivan Ruka-tunturin juurella, tilaa yleisölle, mukava fiilis ja tietenkään lenkkimaastoja unohtamatta. Toivottavasti saataisiin olla ensi syksynäkin kisaamassa! 



Doni sai juosta viikonlopun aikana kaikki 5 rataa. Tuomareina Eija ja Tomas Berglund. Oikeastaan kaikki radoista olivat rataprofiileiltaan oikein miellyttäviä ja mukavia. Ei tarvinnut vedellä ranteita auki jo rataantutustuessa. Rimat maksi kolmosilla koko viikonlopun 55cm, mikä oli aika suuri positiivinen yllätys. Mitään sen tarkenmaa kisa-analyysia en ala räpeltämään kasaan. Videoita löytyy kolmelta radalta ja mie niiiin tykkään tuosta koirasta. Eihän se käänny täydellisesti, sen ohjaaja on hidas, myöhässä ja epäselvä ja kelpie ottaa ilon irti aina kun vaan pieninkin mahdollisuus tarjotaan. Pipon löysentäminen oli kuitenkin ihan aiheellista, nyt me nautittiin. Me kyettiin tekemään kolme ehjää rataa viidestä. Ja meillä oli kivaa. Ihan rehellisesti, ei edes haittaa että tehtiin neljä hylkyä. Vuosi sitten olin myymässä koiraa ja lenkkareita tälläisten jälkeen. Nyt harkitsen uusia kisailmoja. 






Vasemmalta: Repe, emä Ressu, isä Pate, Tykky, Riski ja Musti

2 kommenttia:

  1. Pipon löysääminen tekee hyvää, ei tää oo niin vakavaa touhua ;) tärkeintä on että sulla ja koiralla on kivaa <3 ja videolta päätellen teillä oli just sitä, hauskaa yhdessä!

    VastaaPoista