Painan vielkin kaasua, en anna liekin sammua

 Ompahan vielä väsynyttä kelpietä. Riski on pari päivää vain nukkunut ja vaihtanut unipaikkaa sohvannurkasta toiseen. Taisi olla hiukan rankka viikonloppu pienellä kelpopojalle. Lähdettiin kaksin reissuun Riskin kanssa perjantaina hyvissä ajoin ja suunnattiin viikonlopuksi Ruotsinpyhtäälle kelpieleirille. Riski pääsi reissuun ilman henkivartijaDonia. Vaikka Riski onkin ollut aina ihan reipas tyyppi yksinäänkin, niin tekee hyvää käydä yksinään tälläisillä reissuilla. Otin ruoka ym. tauoilla aina huoneeseen lepäilemään, kun tuskin olisi autossa nukkunut kun vieressä pörräili jatkuvasti porukkaa. Huoneessa sai olla omassa uudessa kevythäkissään. Kannatti ostaa sellainen johon molemmat kelpot mahtuvat tarvittaessa, oli ainakin tilaaa yhdelle koiralle. :D Fiksusti malttoi sielläkin olla. Kertaakaan ei tainnut meidän huoneesta möykkää kuulua ja joka kerta vastassa oli uninen kelpie.

Riitti ihan ohjelmaa parille päivälle. Perjantaina vaan hengailtiin, lauantaina aamusta hakua ja iltapäivästä agia ja sunnuntaina aamusta taas hakua ja iltapäivästä tokoa. Aika reipas setti junnukoiralle.

Emmille iso kiitos kuvista! 

Hakualue oli varsin hauska ja erilainen verrattuna siihen mihin ollaan totuttu. Vasemmalla kohosivat 30m tienoilla kunnon louhikot ja oikealla koiran piti ylittää 10m leveä aukea, paljas kallion päällys. Meni vähän suunnitelmat uusiksi, mutt hyvt treenit saatiin molempina päivinä vedettyä. Lauantaille viisi löytöä. Ensimmäinen vasemmassa etukulmassa louhikon päällä suorapalkalla, muut ilmaisi irtorullilla. Pelittipä hienosti! Ensimmäiseen etukulmaa ei mitään vaikeuksia irrota, sinne sen kun vaan upposi ja hyppelehti louhikkoon. Muutenkin perusvarmaa tekemistä ja hienot ilmaisut, ei kertaakaan jäänyt seisomaan maalimiehelle rullan kanssa vaan lähti heti tuomaan. Parille näytölle äänet, jotta saatiin niille onnistumisia. Toisiksi viimeinen oli varmasti vaikein ja vaati useamman lähetyksen, maalimies oli kallion yli metsän laidassa ja Riski ei millään  meinannut saada siitä hajua. Ensin kääntyi liian aikaisin, eikä uponnut kalliolle asti, toisella aukeat maisemat ilmeisesti saivat kelpien pään sekaisin ja jäi vaan ihmettelemään maisemaa. Kolmannella upposi hyvin kallion yli uudelleen metsään ja sai sieltä hajun ja löysi. Viimeisellä joutui myös ihan kunnolla nokkansa kanssa hommiin, kun maalimies oli ison kivenlohkareen alla ja vieläpä aika lähellä, varmaan noin kymmenessä metrissä. Pörräsi pitkän aikaa lohkareen takana ja päällä, ennen kuin sai hajun paikannettua.

Sunnuntain treenissä oli ajatuksena tehdä helpot treenit keskittyen ilmaisuihin, noh ei ihan mennyt niinkuin suunnitelmissa. Ensimmäinen hieno, otti rullan heti, toi nätisti ja hieno näyttö. Toisella alkuosa ilmaisusta hieno, näytölle lähtiessä oli hyvin fokusoinut metsään mutta juoksutti miuta kymmenisen metriä ohi maalimiehestä, eikä silloinkaan vielä tiennyt missä se maalimies olikaan. Tämä uudelleen ja nyt osasi kuskata maalimiehelle saakka. :D Kolmannella toi hyvin rullan, näytölle ääni. Neljännellä tiputti rullan matkalle ja jäi sinne haukkumaan komennushaukkua. Yhdellä huomautuksella ja uudella käskyllä toi käteen asti ja hienosti näytölle.

Agitreeneissä meillä oli kouluttajana Sonja Paavola. Tehtiin kivaa ratapohjaa, jossa riitti oikein sopivasti puuhattavaa. Treenattavien asioiden lista kasvoi taas isolla kasalla, josko sitä talven aikana aktivoituisi agilityn kanssa. Kesällä pieni ongelma saada kaikki lajit mahtumaan aikatauluihin. Hyväksi vinkiksi saatiin ottaa esim ohijuostu hyppy heti uudelleen kehujen kanssa, jonka jälkeen vasta vauhdilla ja palkka. Tämän kun muistaisi etenkin itsekseen tehdessä! Sama rimojen kanssa. Jos roiskaisee päin sen enempää ajattelematta, niin homma seis. Vielä nämä eivät ole ongelma, mutta herkästi lähtee kuulemma yleistymään, jos katsoo sormien läpi useasti. Muuten kulki oikein näppärästi ja muutti toimintaansa kun ei saanutkaan palkkaa ensimmäisellä. Rimoja pitäisi vaan muistaa nostaa ylemmäs, nyt ollaan jotenkin jumahdettu tekemään 45 kun sen 10cm olis hyvä saada noille koiville vielä lisää.

Vielä viimeiset virrat kulutettiin sunnuntai iltapäivän tokoissa. Oli vähän ajatuksena tehdä kiertoja ja seuraamista. Kierroissa iski taas joku jumitus. Olen jättänyt koiraan koskemisen pois kokeita ajatellen siinä vaiheessa kun pyydän bongaamaan merkin. Merkin bongaukset ovat olleet nyt hyviä, mutta herkästi jää paikoilleen istumaan kierto käskystä? Saattaa vähän nytkähtää eteenpäin, mutta ei välttämättä sitäkään. Nyt oli vielä vaikea, kun oli kaksi merkkiä 90 asteen kulmassa joista joutui valkkaamaan sivulla ollessaan oikean. Nämä vaatisivat paljon toistoja ja muistuttelua ja myös niitä vaikeampia treenejä esim hyppyjen tai kapuloiden ohi, jotta saisi lisää varmuutta. 

Seuruussa katselitiin vähän yleistä tekemistä. Fiilis ja paikka ovat kivoja ja pitää aktiivisesti itsensä kyllä suorana. Päätä se on ruvennut nyt kerta kerralta painamaan kovemmin reiden eteen kiinni ja samalla vaikeuttaa miun kävelyä, vaikka olisikin oikeassa paikassa ja suora. Tätä naksuteltiin vähän namikäden avustuksella ja ai vitsit, heti se muuttaa ilmettään! Parista oikeasta aksautuksesta se rupesi oikein kunnolla kääntämään päätään pystyyn ja näki kuinka kelpien aivoissa tapahtui työtä. Tätä pitää nyt muistaa jatkaa.